Lisää pullaa: puustikierre ja omena-rusinasarvi

Tein vastikään kansallisen korvapuustipäivän hengessä pullaa kotona, ja nyt kävin leipomassa myös mummolleni ja ukilleni, koska heillekin pulla maistuu. Ukkini sanoo aina pullaa saadessaan: "En ole saanut pullaa ainakaan sataan vuoteen!" Voi olla, että kehnolla muistilla on tekemistä asian kanssa, sillä joka kyläilyreissulla viemme tai teemme pullaa, mutta pääasia, että maistuu. Siispä tällä kertaa kaneli-sokeripitkoa ja omena-rusinapitkoa.

Ohje ihanan pehmeään ja helposti leivottavaan pullataikinaan löytyy aiemmasta postauksestani.


Omena-rusinapitkoa varten puolet pullataikinasta kaaviloidaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levy sivellään ohuelti voilla ja voin päälle lusikoidaan runsaasti paistonkestävää omenahilloa. Hillon päälle ripotellaan vielä maun mukaan rusinoita. Itse en ole oikein rusinoiden ystävä, mutta jollain kierolla tavalla tässä pullassa ne ovat hyviä, kun ne muhivat voissa pehmeiksi ja mehukkaiksi. Ja ukkini sanoin "värikäs" pulla (eli paljon sattumia täytteessä) on parasta.


Suorakaide rullataan rullaksi ja rullaan leikataan noin sentin välein saksilla viiltoja, jotka eivät ylety pohjaan saakka. Viillot taitetaan vuorotellen oikealle, keskelle, vasemmalle, keskelle, oikealle, keskelle, vasemmalle, keskelle, oikealle jne., kunnes koko pitko on käyty läpi.

Pitko saa kohota lämpimässä paikassa ainakin uunin lämpenemisen verran, jonka jälkeen se voidellaan munalla. Paistolämpötila on uunista riippuen 175-200 astetta ja paistoaika noin 25 minuuttia.


Kypsä pitko on kullanruskea, mattapintainen ja pohjaan kopautellessa onton oloinen. Minusta pullan saisi jättää vähän raa'aksi, sillä taikinamainen täyte on ihanaa, mutta jokainen makunsa mukaan.


Kanelipitkoa varten kaulitaan samanlainen suorakaide, joka voidellaan paksulti voilla ja jonka pinnalle ripotellaan sokeria ja kanelia. Levy rullataan rullaksi, joka leikataan terävällä veitsellä pituussuunnassa kahtia. Puolikkaat pyöritellään toistensa ympäri niin, että leikkuupinta on jokaisella pyöräytyksellä ulospäin.


Tällainen pitko on minusta kaunis kuin taideteos! Sama paistoaika ja -lämpötila sopivat tällekin pitkolle, ja kumpaakin on kätevä myös pakastaa paloina - jos kaikki ei ehdi hävitä parempiin suihin jo ennen pakastamista...

Kommentit