Kansallisen korvapuustipäivän puustipitkot

Vasta uunista otettu pulla on jotakin, jonka tuoksuun ja pehmeyteen ei kyllästy koskaan. Tänään kupsakkaa ja kardemummaista sankaria juhlistetaan kansallisella korvapuustipäivällä, ja minä osallistun juhlallisuuksiin kahdella valtaisalla puustipitkolla.

Ensin tarvitaan tietenkin pullataikinaa, ja tämä oma vakio-ohjeeni on ollut jaossa ennenkin. Tällä kuitenkin saa yhtään liioittelematta maailman parasta pullaa, joten lienee perusteltua jakaa ohje jälleen kerran. Tästä syntyy kaksi suurensuurta tai neljä maltillisempaa pitkoa.

Maailman paras pullataikina

5 dl kevyt(soija)maitoa

2 dl sokeria

1 putkilo kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

1 mm suolaa

2 pss kuivahiivaa

noin 11 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

150 g pehmeää margariinia.

Yleiskoneen sekoituskulhossa sekoitetaan +42-asteisen maitoon sokeri, suola, kardemumma, vanilja ja kuivahiiva pieneen jauhomäärään sekoitettuna. Kun seos on tasaista velliä, yleiskoneen taikinakoukku laitetaan puoliteholle pyörimään, ja joukkoon lisätään pikkuhiljaa jauhoja. Kun taikina alkaa olla kiinteää mutta tarttuu edelleen kulhon reunoihin, joukkoon lisätään pehmeä margariini. Kun rasva on kokonaan sekoitettunut taikinaan, lisätään vielä sen verran jauhoja, että taikina ei juurikaan enää tartu kiinni kulhoon tai koukkuun. Valmis taikina saa kohota lämminvesihauteessa liinan alla puoli tuntia.

Kohonnut taikina otetaan leipomisalustalle ja siitä vaivataan ilmakuplat pois. Taikina jaetaan kahtia, ja yksi puolikas kerrallaan kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Mitä ohuemman levystä saa, sitä enemmän pitkoon tulee täytettä suhteessa pullaan! Eli ainakin minulle ohut on parempi kuin paksu levy, mutta jokainen tekee oman mieltymyksenä mukaan.

Levylle sivellään kosolti (noin 40 g) pehmeää voita ja päälle ripotellaan sokeria ja kanelia. Minä rakastan vaniljaa, joten ripottelen myös hieman vaniljasokeria mukaan.

Aloituskuvassa olevan pitkon rusettimainen muoto syntyy, kun levy rullataan kääröksi ja kun kääröstä leikataan saksille noin 1 sentin paksuisia viipaleita ei aivan pohjaan saakka. Viipaleet taivutetaan vuorotellen oikealle ja vasemmalle.

Koko pötkö käsitellään samalla tavalla.

Pitko saa kohota lämpenevän uunin päällä, leivinliinalla peitettynä noin 20 minuuttia ennen paistamista. Juuri ennen uuniin laittoa pitko voidellaan kevyesti vatkatulla kananmunalla. 

Paistolämpötila on 200 (tai tosi topakalla uunilla 180) ja paistoaika noin 20 minuuttia, että pinta ehtii muuttua kullanruskeaksi ja sisus kypsyä mutta jäädä ihanan meheväksi ja pehmeäksi.

Tämä pitko on upea vaikka juhlien kahvipöytään tarjolle laitettavaksi. Rennommissa illanistujaisissa pullasta voi nyhtää yksittäisiä rusetteja irti käsin.

Toisen puolikkaan taikinasta kaulitsin ja täytin samalla tavalla, mutta muotoilin eri tavalla. Ensin leikkasin rullatun levyn pituussuunnassa kahtia.

Sen jälkeen kieritin puolikkaat toistensa ympäri niin, että pinnalle jää aina leikkauspinta.

Tällainen pitko on minusta upean näköinen ennen paistoa; katsokaa nyt, miten täyte- ja taikinakerrokset kiertyvät toistensa ympäri!

Paistuessaan pulla kuitenkin kohoaa sen verran pontevasti, ettei kuviointi erotu yhtä selkeästi. Runsaasti näkyvä täyte on kuitenkin houkutteleva, ja kierrerakenteen ansiosta pullaan tulee tosi paljon ihanaa paistopintaa - nam!

Kaneli ja kardemumma ovat kyllä täydellisiä tällaiseen päivään, kun flunssa meinaa vaivata ja ikkunan takana räiskii räntää. Kotoisaa ja pullavaa viikonloppua!