Vähän isomman lusikan lusikkaleivät

Vaikka sanotaan että pieni on kaunista, tässä tapauksessa suuri on valtavan hyvää! Gluteenittomassa peltilusikkaleivässä on kunnolla paahtuneen voin makua, ihanan rapsakka pohja ja ennen kaikkea kunnolla vadelmamarmeladia!

Ensin tehdään pohja, joka on tietenkin paljon nopeampi valmistaa kuin perinteiset lusikkaleivät, koska jokaista nököstä eri erikseen muotoilla, vaan koko taikina kaadetaan kerralla pellille.

Taikinan teko aloitetaan ruskistamalla voita kattilassa, ja se onkin koko taikinan teon hitain vaihe, kun voin pitää antaa hiljalleen kiehua noin 15 minuuttia, että se ruskistuu.

Ruskistuneeseen ja kuumaan voisin sekoitetaan puuhaarukalla sokeri ja vaniljasokeri, ja seoksen annetaan jäähtyä noin huoneenlämpöiseksi. Seoksesta ei tule tässä vaiheessa ihan tasarakenteista, mutta se tasoittuu, kun ruvetaan lisäämään jauhoja. Huoneenlämpöiseen seokseen sekoitetaan vaaleaa gluteeniton jauhoseosta sekä kaurajauhoseosta, joihin on sekoitettu ruokasooda.

Peltilusikkaleipä (uunipellillinen)

250 g voita

2,25 dl sirosokeria

2 tl vaniljasokeria

4 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (Semper)

2,25 dl kaurajauhoseosta (Virtasalmen viljatuote)

1,5 tl ruokasoodaa.

Taikina on melko löysää (löysempää kuin perinteinen lusikkaleipätaikina), ja se kaadetuun leivinpaperoidulle uunipellille, johon se leviää melkein kuin itsestään. Veitsellä tai lastalla voi siloittaa, jos pinta jää epätasaiseksi.

Pohjaa paistetaan 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea eikä enää kiillä. Seuraile paistoa, etteivät reunat pala, ennen kuin keskikohtakin ehtii kypsyä. Uunista ottamisen jälkeen pohjasta leikataan noin 8 senttiä leveä kaistale irti, ja molemmat puolet saavat jäähtyä pellillä rauhassa.

Huoneenlämpöiseksi jäähtyneen pohjan isompaan palaseen sivellään kosolti (tässä 230 g) vadelmamarmeladia ja marmeladin pinnalle murustellaan sormin 8 sentin levyinen kaistale. Tässä vaiheessa pohja voi olla vielä hyvin murenevaa, ja siksi pikkuleipä meneekin jääkaappiin vähintään tunniksi jähmettymään ennen leikkaamista.

Jääkaappikylmänä leikkaaminen onnistuu siististi sahalaitaisella, terävällä veitsellä. Ja kun palat on leikannut, ne alkavat salakavalasti kadota tuosta noin vain...

Makunsa puolesta nämä ovat vielä parempia kuin perinteiset lusikkaleivät, koska näissä marmeladin maku pääsee paljon paremmin esiin ja marmeladia on suhteessa enemmän. Jos olisin tämän kevään ylioppilas, haluaisin tätä ihanuutta juhlapöytääni - olisi vieraita mahdollisuus kutsua tai ei.