Poikkeukselliset olot vaativat poikkeuksellista suklaakakkua

Korona ja suuren lukion ylioppilaskirjoitusten järjestäminen on mielenkiintoinen yhtälö, mutta näin loppusuoralla uskallan jo väittää, että tästäkin selvitään! Sen verran kaikki erikoisjärjestelyt ovat kuitenkin vaatineet verojaan, että suorastaan tarvitsin suklaakakkua, että jaksan vielä loppuviikonkin. Ja heti on helpompaa, kun sai suuhunsa palasen tätä - vähättelemättä - maailman mehevintä mokkapalakakkua!

Kakku on paitsi herkullinen myös helppo valmistaa, eikä tähän mene mitään ihmeellisiä raaka-aineita. Ei itse asiassa edes suklaata, vaikka maku ihanan pehmoisen suklainen onkin.

Tarvitaan vehnäjauhoja, sirosokeria (tavallinenkin käy), tummaa kaakaota, ruokasoodaa, suolaa, ja vaniljaokeria. Kaikki nämä sekoitetaan leivontakulhossa keskenään. Jos kaakaojauho on peräisin ajalta ennen siivouskaapin vuosisiivousta, se kannattaa siivilöidä, jottei jää paakkuja.

Pienempään kulhoon mitataan kylmää vettä, tilkkanen mietoa öljyä sekä väkiviinaetikkaa (väkevyysprosentti 10). Jos etikkaa ei löydy, sitruunamehu ajaa kutakuinkin saman asian.

Nesteet kaadetaan kuivien aineiden joukkoon, taikina sekoitetaan tasaiseksi ja valmista tuli. 

Sitten vain voideltuun ja jauhotettuun torvivuokaan, ja kakku on valmis uuniin.

Mehevä mokkapalakakku

3,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl sirosokeria

0,75 dl tummaa kaakaota

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

2,5 dl vettä

0,5 dl mietoa öljyä (esim. rypsi)

2 tl väkiviinaetikkaa.

Kakkua paistetaan uunin alatasolla noin 35 minuuttia 175 asteessa. Hetken jäähdyttyään paiston jälkeen kakku suorastaan luiskahtaa ulos vuoasta!

Jo kakun pinnan pienistä ilmakuplista näkee, että sooda ja etikka ovat reagoineet keskenään ja tehneet kakusta supermehevän ja kuohkean! Mutta kuplat eivät kuitenkaan jää näkyviin, sillä pinnalle tulee vielä aimo annos mokkapalakuorrutetta.

Mokkapalakuorrute

40 g sulaa voita

noin 2,75 dl tomusokeria

3 rkl tummaa kaakaota

3 rkl vahvaa kahvia

1 tl vaniljasokeria.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Tomusokerin määrällä voi säädellä kuorrutteen paksuuden juuri sopivaksi, jolloin se valuu ihanasti kakun päältä reunoille. Kuorrutetta tulee kosolti, ja niin näinä poikkeusaikoina kuuluukin! Nyt ei kitsastella!

Jotta kakun reunojen yli valuva kuorrute ei mene hukkaan, tällainen ritilän ja ison lautasen tai tarjottimen yhdistelmä on superkätevä. Leipuri saa sitten lusik... ottaa hyötykäyttöön tarjottimelle valuneen kuorrutteen :)

Ankeuden karkottamisen hengessä laitoin pinnalle vielä kirkkaan keltaisia ja vaaleanpunaisia strösseleitä, jotka näyttävät kivalta tummaa suklaakuorrutetta vasten. Jos ei tällä koronat ja muut unohdu, niin ei sitten millään!

Leikatusta kakkuviipaleesta näkee hyvin, kuinka kuohkea ja pehmoinen kakun rakenne on. Tämä todella on poikkeuksellisen mehevä ja maukas "kuiva"kakku!

Mitä sinä olet leiponut karanteenisi tai muun sosiaalisen eristäytyneisyytesi iloksi? :)