Gluteenittomat kaneliässät hurmaavat

Kaneliässät ovat perinnepikkuleipiä, joita ainakin meidän sukumme kaikissa juhlissa on aina tarjolla. Ja miksei olisi! Ne ovat aivan ihania - voisia, rapeita, makeita ja kanelisia. Ja itse asiassa nämä gluteenittomat ässät ovat jopa vielä rapeampia kuin vehnäjauhoversiot, mutta ei kannata huolestua: taikina on helposti käsiteltävää, joten leipominen ei ole yhtään vaikeampaa kuin "tavallisten".

Taikina tehdään vaahdottomalla ensin sokeri huoneenlämpöisen voin (ja pikkuleipiin ehdottomasti voita, ei margariinia!) kanssa, sitten lisäämällä kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten ja lopuksi lisäämällä jauhot, joihin on sekoitettu kaneli sekä leivinjauhe.

Gluteenittomat kaneliässät (noin 80 kpl)

120 g pehmeää voita

150 g (~ 1,6 dl) sirosokeria

2 M-kokoista kananmunaa TAI 3 pientä kananmunaa

350 g vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta, esim. Semperin Finmix (~ 6 dl) 

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

+ noin 1 dl kaneli-sokeriseosta ja tarvittaessa Finmixiä leivontaan.

Minä mittasin sekä sirosokerin että Finmixin vaa'alla (lukemat 150 g ja 350 g) ja käytin 2 kappaletta M-kokoisia kananmunia. Valmis taikina on melko löysää, ja siksi se meneekin vähintään 6 tunniksi jääkaappiin jähmettymään. Jähmettymisen jälkeen taikinan käsittely on helppoa, mutta silti nyt jälkiviisaana toteaisin, että ehkä jauhoja voisi vielä 20-30 grammaa (noin 0,5 dl) lisätä, sillä tanakampi taikina vähentäisi ässien turpoamista uunista. Nyt näissä pysyy kyllä ässän muoto, mutta kovin pulleita ja kohoavaisia pikkuleivät kuitenkin ovat.

Leivontavaiheessa jääkaapista kannattaa ottaa kerralla vain yksi kolmasosa taikinasta työstettäväksi. Tykötarpeiksi riittää kaneli-sokeriseos sekä 8 sentin mittainen mittatikku: taikinasta pyöritellään kaneli-sokerin päällä sormilla noin sormen paksuinen tanko, josta leikataan 8 sentin mittaisia pötköjä, jotka sitten muotoillaan ässiksi.

Ensimmäinen pellillinen meni melkein sopivaa kokoa ja muotoa hakiessa, mutta seuraavassa erässä tuntuma alkoi löytyi...

Paistolämpötila on 200 astetta tai äreässä uunissa hieman alle. 8-10 minuutissa pikkuleivät saavat kauniin kullanruskean pinnan ja pohja irtoaa leivinpaperista helposti.

Sitten vain kahvi tippumaan!

Näitä voi myös pakastaa, mikäli annos on liian suuri kerralla syötäväksi. 

Kanelin maku on aivan ihana, ja nämä ovat niin koukuttavan rapsakoita, että käsi hakeutuu väistämättä keksipurkille uudestaan ja uudestaan... Ja minä, joka en edes pidä kahvista, dippaan näitä aivan onnellisena mustaan kahviin, koska kahvin ja kanelin makuyhdistelmä on aivan älyttömän hyvä!