Kokeilussa gluteenittomat riisipiirakat

En todellakaan voi sanoa syntyneeni piirakkapulikka kourassa, koska olen tehnyt karjalanpiirakoita ehkä kerran mummoni kanssa ja toisen kerran yläkoulun kotitalousluokassa. Mutta kaiken uuden kokeileminenhan on hauskaa, joten miksei siis suoraan voisi kokeilla gluteenittomia riisipiirakoita! 

Taikina osoittautua yllättävän helpoksi käsitellä, ja makukin on hyvä, vaikkakin kyllä voimakkaan tattarinen. Yllätysmomentin aiheuttikin siis puuro, joka oli kokeiluhengessä Saarioisten äitien tekemää valmispuuroa (koska leipomaan piti päästä heti eikä viidestoista päivä!), joka kuohui uunissa. Mutta seuraavaan kokeiluun tietää jo varautua sen verran, että syö edeltävänä päivänä kotitekoista riisipuuroa.

Mutta ensin siis taikina, johon ei turhan montaa raaka-ainetta tarvita: kylmää vettä, tilkka öljyä, ripaus suolaa ja psylliumia sekä tattarijauhoja.

Gluteenittomat riisipiirakat (20 kpl)

2 dl kylmää vettä

2 rkl rypsiöljyä

0,5 tl suolaa

2 tl psylliumia

3 dl tattarijauhoja (esim. Virtasalmen viljatuote)

Psylliumin pitää turvota hetki, joten kaikki muut ainekset lukuun ottamatta tattarijauhoja sekoitetaan veteen ja annetaan olla hetki. Sen jälkeen jauhoja lisätään pikkuhiljaa ja taikina sekoitetaan ensin puuhaarukalla ja lopuksi käsin tasaiseksi.

Taikina jaetaan puoliksi ja kumpikin puolikas pyöritellään tangoksi, josta leikataan 10 yhtä suurta kiekkoa. Muut kiekot saavat odotella leivinliinan alla vuoroaan, kun yksi kiekko kerrallaan pyöritellään pulikalla ohueksi ympyräksi. Ainakaan näin pienessä annoksessa en huomannut, että taikina rupeaisi yhtään kuivumaan, mutta isommassa annoksessa leivinliinan alla säilyttäminen voi olla tärkeämpää.

Piirakan muotoiluja on varmasti yhtä monta kuin on tekijääkin, mutta minun desginini on se, että kiekosta muotoillaan pyöreä ja ohut. Pinnalle lusikoidaan puuroa, ja minusta täytettä pitää olla paljon. Reunoille pitää kuitenkin jättää noin yhden senttimetrin "marginaalit", jotta rypyttäminen onnistuu.

Ja sehän se taiteenlaji onkin. Etusormilla napataan "marginaalien" keskeltä kiinni ja nipistetään puuroa kohti nip, sitten yksi sormenleveys ylempää nip, ja nip-nip-nip niin kauan, että piirakka on rypytetty puolivälistä toiseen päähän. Sitten sama nip-nip-nip keskeltä toiseen päätyyn.

Siellä ne ovat pullerot ja laihakkaat kaikki sulassa sovussa, jokainen hieman omanlaisenaan. Eläköön erilaisuus! 💞

Piirakoita paistetaan 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes puuro on kypsynyt ja reunat kullanruskeat. Myös pohjaa voi kopsautella varovasti.

Valmiit piirakat voidellaan voisulalla ja laitetaan leivinliinan alle jäähtymään. Lämpimäisenä tattarin maku on minun mielestäni voimakkaampi kuin kylmänä, mutta pidän siitä. Lisäksi pehmeä ja mieto puuro tasapainottaa maun voimakkuutta.

Rakenne menee aivan täydestä "tavallisesta" riisipiirakasta, joten siinä mielessä taikina on todella hyvä! Ja käsitteleminenkin oli tosiaan helppoa. Ehkä seuraavassa kokeilussa (omatekoisen puuron lisäksi) korvaan pienen osan jauhoista tummalla gluteenittomalla jauhoseoksella, ja koska siinä on yleensä psylliumia jo itsessään, lisään psylliumia hieman vähemmän...