Herttaiset piparminttukeksit talvipäivään

Onpa kerrassaan kaunis tammikuinen päivä! Kirkas, aurinkoinen talvisää sai minut haluamaan piparminttua, ja nyt kun mietin miksi, ehkä yhteys on minttukaakaossa, jota pitkinä rinnepäivinä aina nautiskellaan, jotta poskipäät välillä sulavat kuurasta ja jaksaa taas laskea. Nyt mintun maku ei ole kuitenkaan kaakaossa, vaan makeissa valkosuklaa-piparminttukekseissä.

Jotta kekseihin tulee hento vaaleanpunainen sävy, käytän polkagris-karkkikeppejä. Jos sellaisia ei kuitenkaan ole saatavilla eikä joululta jäänyt, esimerkiksi Marianne-rouhe maistuu kivan minttuiselta. Polkagrisit täytyy tietenkin itse ensin rouhia, ja se onkin oikein terapeuttista puuhaa vaikka kaulimella.

Kun rouhe on valmista, tehdään taikina: huoneenlämpöinen voi ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi, johon vatkataan kananmuna, vaniljaa sekä piparminttuöljyä. Lopuksi sekoitetaan kuivat aineet ja ihan viimeiseksi käännellään joukkoon polkagris-rouhe sekä valkosuklaata.

Valkosuklaa-piparminttukeksit (18 kpl)

170 g huoneenlämpöistä voita

1,25 dl sirosokeria

1 kananmuna

10 tippaa vanilja-aromia

5 tippaa piparminttuöljyä

3 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa

100 g rouhittua valkosuklaata

3 polkagris-karkkikeppiä (2 taikinaan + 1 dippaamisen).

Taikinaan tulee melko paljon voita, joten se on aika pehmeää käsiteltäväksi. Siksi se kannattaa jauhotetuin käsin kääriä noin 30 senttiä pitkäksi pötköksi tuorekelmun sisään ja laittaa tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Tunnin jälkeen pötkö on tanakka ja se on helppo leikata veitsellä noin 18 samankokoiseen kiekkoon. Kiekkoja voi hieman muotoilla käsissä ja ne dipataan toiselta pinnalta polkagrismuruun, jotta pintaan tulee söpö vaaleanpunavalkoinen väri.

Ja nämä muuten sitten leviävät uunissa, joten reilut välit on syytä jättää. Paistoaika on kiekkojen paksuudesta riippuen 8-10 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Kypsät keksit saavat jäähtyä pellillä, jotta ne rapsakoituvat.

Piparmintun maku luo näihin (huijaavan) keveyden vaikutelman, ja näitä voisikin syödä monta peräjälkeen ihan huomaamattaan... Ja hauskaa, että en yrittänyt tehdä näistä ollenkaan cookien tapaan sitkeitä sisältä, mutta polkagris sulaa uunissa juuri sellaiseksi sitkeäntahmeaksi kuin toffeiset ja suklaiset cookiet parhaimmillaan sisältä ovat.