Joulukalenterin kolmas luukku: joulutorttu taipuu tähdiksi, kukaksi ja rusetiksi

Tämän joulun hitti ovat varmasti lumihiutaleen muotoiset joulutortut. Niihin sopii kuitenkin jokin vaaleampi hillo kuin luumu, koska tumma hillo pilkistää rumasti hiutaleen sakaroiden välistä. Jos kuitenkin haluaa tehdä perinteisiä luumutorttuja, niistäkin voi askarella helposti monenlaisia kauniita muotoja.

Vasemmalla ylhäällä on perinteinen tähtitorttu, oikealla ylhäällä kukkanen ja alarivissä vasemmalla rusetti ja oikealla pikkutähtönen.

Isoa tähteä varten jokaisesta taikinaneliön kulmasta vedetään viilto kohti keskustaa. Kukkasta varten neliön reunoilta jätetään noin sentin levyinen kaistale ehjäksi, ja sen sisäpuolelta leikataan kaikkiin kulmiin suorakulman muotoiset viillot. Rusettia varten suorakulmat leikataan vain kahteen vastakkaiseen kulmaan, ja pikkutähteä varten puolestaan leikataan jokaisesta sivusta noin sentin levyinen kaistale auki mutta viiltoa ei vedetä aivan niin pitkälle, että kaistale irtoaisi kokonaan.

Tähdessä jokainen kulma nostetaan vuorollaan neliön keskustaan. Lapsena näistä tuli aina vähän väliä "snautsereita", kun vahingossa jostakin kulmasta painoikin keskustaan eri reunan kuin muista, jolloin lopputulema muistuttaa luppakorvaisen ja teräväkuonoisen koiran naamaa.

Kukkanen muotoillaan nostamalla yksi viillolla keskiosasta irrotettu kulma kerrallaan kohti keskustaa.

Rusetti on jälleen kuin puolikas kukka: kumpikin viillolla erotettu kulma käännetään kohti keskustaa ja kahdella muulle kulmalle ei tarvitse tehdä mitään.

Pikkutähti tehdään samalla idealla kuin isompi tähtikin. Irtileikatun kaistaleen päästä otetaan kiinni ja nostetaan suikale kohti keskustaa. Jokainen suikale käydään järjestyksessä läpi.

Kun kaikki kulmat ja suikaleet ovat paikallaan, ne kannattaa kerran vielä painaa sormilla tiukasti kiinni, jottei muoto levahda uunissa. Juuri ennen 225-asteiseen uuniin sujauttamista tortut voidellaan ja keskellä lusikoidaan luumuhilloa.

Kaikki eivät tykkää voidella torttuja, ja voitelun ja hillon järjestyksestäkin on varmasti erilaisia mielipiteitä. Minä haluan voidella tortut, jotta ne saavat tummemman ja karamellisoituneemman paistopinnan. Hillon laitan aivan viimeiseksi siksi, että voitelusuti ei vahingossa tökkää hilloon ja sotke sitä ympäriinsä. Voiteleminenkin on helpompaa ja lopputulos tasaisempi, kun hilloa ei tarvitse varoa.

15-20 minuuttia uunin keskitasolla tai jopa hieman sen alapuolella saa aikaan lehteviä, rapeita ja suussasulavan herkullisia torttuja. Aika ja säilytys ei ole näille edukseen, joten kannattaa paistaa pieni satsi kerrallaan, jotta tulevat syödyksi heti tuoreeltaan. Ja miksipä ei tulisi - mikään ei ole ihanampaa kuin kuuma glögi ja uunilämmin joulutorttu.

PS. Olen kaksi edellistä joulua metsästänyt hyvää gluteenitonta joulutorttua, eikä sellaista tunnu olevan olemassa. Siispä huomisessa postauksessa minulla on ehkä hieman yllättävältäkin tuntuva ratkaisu niille, jotka hamuavat HYVÄÄ joulutorttua mutta joita gluteeni estää syömästä vehnäjauhopohjaisia torttuja!