Joulukalenterin 12. luukku: jouluinen jäädyke sulattaa sydämet

Kuka sanoo, että jäätelöä voisi syödä vain kesällä? Tämä mandariini-piparijäädyke on jouluisaa ja niin raikasta, että raskaammankin aterian päätteeksi tätä lohkaisee mielellään viipaleen.

Jäädykkeen voi toki tehdä mihin tahansa pakastamisen kestävään astiaan, mutta minä halusin tähän kakkumaisen muodon, joten käytin torvivuokaa, jonka vuorasin kelmulle jäädykkeen irrottamisen helpottamiseksi.

Jäädykemassan teko aloitetaan vatkaamalla kerma napakaksi vaahdoksi. Vaahto makeutetaan tomusokerilla ja vaniljalla sekä halutessaan ripauksella kanelia. Vaahto saa odotella jääkaapissa sen aikaa, että sattumiksi tulevat piparkakut murustellaan ja säilykemandariineista valutetaan liemi pois. Lisäksi yksi tuore mandariini puristetaan mehuksi.

Jos käyttää gluteenittomia piparkakkuja, koko jäädyke on gluteeniton. Laktoositon tästä tulee, kun käyttää laktoositonta kermaa.

Karkeaksi rouhitut piparkakut ja valutetut mandariinit sekä mandariinimehu sekoitetaan kermavaahdon joukkoon, ja massa laitetaan torvivuokaan ja pakkaseen.

Jouluinen piparijäädyke

5 dl vispikermaa

1 dl tomusokeria

10 tippaa vanilja-aromia

0,5 tl kanelia

noin 150 g (~ 30 kpl pieniä) pipareita

175 g (=1 tölkki) säilykemandariineja 

1 mandariinin mehu.

Jäädyke saa jäätyä mielellään yön yli. Se irtoaa kelmun ansiosta vuoasta aivan solahtamalla, mutta kelmusta irrottamisen jälkeen jäädyke saa olla huoneenlämmössä ainakin 45 minuuttia, jotta se pehmenee sen verran, että siitä voi kakkulapiolla leikata viipaleita ja että maut pääsevät esiin.

Piparimurut pilkottavat hieman jäädykkeen seasta, ja häivähdys oranssiakin erottuu, mutta jotta jäädykkeestä tietää heti päälle päin, mitä se pitää sisällään, murensin päälle vielä yhden piparkakun ja viipaloin hieman mandariinia. Mikä tuoksu sulavasta jäädykkeestä nouseekaan!

Mummoni kertoo aina, kuinka mandariinien ja appelsiinien tuoksu tuo hänelle mieleen joulun, koska aikoinaan niitä ei ollut saatavilla kuin vain joulun aikaan. Ehkä osittain tuosta tarinasta vaikuttuneena nuuhkin aina sitrushedelmiä, ja ne toden totta tuoksuvat aivan joululta!