Perinneleivontaa joka ei mennyt aivan kuin Strömsössä

Pikkuveljeni on syntynyt kahdeskymmeneskahdeksas päivä lokakuuta, ja lapsena vuoden ensimmäiset piparkakut tehtiin aina hänen syntymäpäivilleen. Olen pitänyt tästä perinteestä kiinni, sillä rakastan joulua ja joulunalusaikaa, ja syysloman tienoo on mielestäni aivan täydellinen aika aloittaa maltillinen laskeutuminen joulun tunnelmaan. Nämä gluteenittomat piparkakut eivät kuitenkaan tulleet aivan sellaisiksi kuin tavallisesti, sillä jotenkin onnistuin unohtumaan erään todella olennaisen asian! Huomaatko kuvasta, mitä pääsi käymään?

Niinpä. Ei siirappia. Mittailin ja tuoksuttelin mausteita niin onnellisena ja hartaudella, että unohdin kattilasta kokonaan tumman siirapin. En voi käsittää, kuinka niin pääsi käymään, sillä siirappimitan putsaaminen sormella on mielestäni yksi piparkakkutaikinan teon herkullisimpia vaiheita - minua ei siis haittaa yhtään, että mittaan jää aina kiinni kosolti tahmeaa ja makeaa herkkua. Nyt herkkua ei siis kuitenkaan päätynyt taikinaan laisinkaan, ja näistä tuli rapeaita ja mausteisia piparkakkuja.

Gluteenittomat, rapeat ja mausteiset piparkakut (3 pellillistä keskikokoisia)

100 g voita

1,5 dl fariinisokeria

2 tl pomeranssinkuorta

1 tl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

1 rkl konjakkia

1 kananmuna

noin 3 dl vaaleaa, gluteenitonta jauhoseosta

2 dl tattarijauhoja

1 tl ruokasoodaa.

Voi, fariinisokeri ja mausteet kiehautetaan kattilassa niin, että aineksista syntyy tummanruskea, kiiltävä ja tasarakenteinen massa, jonka tuoksuu kutsuu perheenjäsenet keittiöön ja pienen sievän hiiren ikkunalaudalle kurkistelemaan viikset väpättäen (niin meillä kerran oikeasti kävi). Kun massa on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siihen vatkataan sähkövatkaimella ensin kananmuna ja konjakki ja sen jälkeen keskenään sekoitetut jauhot vähän kerrallaan siksi, että määrän saa säädettyä juuri sopivaksi. Kun sätkövatkain ei enää pysty taikinaan, vaihdetaan se puuhaarukkaan.

Taikinan tulee olla paksua, ja jonkin verran se tarttuu valmiinakin kulhon reunoihin. Valmista taikinaa maistellaan hartaudella, ja jos maku todetaan hyväksy, taikina pakataan tuorekelmuun ja laitetaan yöksi jääkaappiin tekeytymään ja jähmettymään.

Jähmettynyt taikina otetaan hetkeksi huoneenlämpöön ennen leipomista, ja gluteenittomia jauhoja käyttäen taikina kaulitaan ohueksi levyksi, josta otetaan muotilla sydämiä ja tähtiä ja perinteisiä piparkakkuja.

Pipareita paistetaan 175-asteisessa uunissa 4-8 minuuttia niiden koosta ja paksuudesta riippuen. Nämä keskisuuret piparit paistuivat seitsemässä minuutissa, mutta koska siirappi puuttuu, niistä ei tule yhtä tummia kuin "tavallisista" pipareista.

Maku on kuitenkin aivan oikeanlainen, ja mausteiden maut erottuvat näissä erityisen hyvin. Jopa konjakki tuntuu kevyenä aavistuksena kypsissä pipareissa, mitä en ole koskaan aiemmin onnistunut tekemään. Yleensä maku on erottunut vain taikinassa. Hieman makeutta nämä kyllä kaipaavat, mutta onneksi pipareita ehtii leipoa vielä monta kertaa tulevina kuukausina.

PS. Jos haluat tehdä näitä pipareita normaalilla ohjeella, lisää mausteiden, sokerin ja voin lisäksi kattilaan yksi desilitra tummaa siirappia. Vaalean gluteenittoman jauhoseoksen määrä nostetaan kolmesta desistä neljään desilitraan.