Metsästäjä-keräilijän syksyn ihanin soppa

Nyt ovat metsät sieniä pullollaan! Viime viikonloppuna kävin kahdella sieniretkellä, ja korit täyttyivät tateista, suppiksista, karvalaukuista ja aina yhtä ilahduttavan keltaisista kantarelleista. Osan höyrytin pakastimeen talven iloksi, mutta osasta kantarelleja tein tätä ihanaa kantarelli-savuporokeittoa.

 Ensin tarvitaan tietenkin sieniä, joista höyrytetään kevyesti ylimääräinen neste pois.

Odotellessa voi jo hienontaa yhden sipulin sekä valkosipulin kynnen ja varata tomaattipyrettä, omenaviinietikkaa, kasvisliemikuution, mustapippuria, kuivattua timjamia sekä kiehuvaa vettä. Suuruste ja savuporotuorejuusto lisätään vasta, kun keitto on jo valmista.

Metsästäjä-keräilijän syksykeitto

noin 1 l tuoreita kantarelleja

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl tomaattipyrettä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 tl kuivattua timjamia

ripaus mustapippuria

1 kasvisliemikuutio

8-10 dl kiehuvaa vettä

2 rkl vaaleaa maizenaa

1 pkt savuporotuorejuustoa.

Sipuli, valkosipuli, kuivattu timjami ja mustapippuri kuullotetaan kattilassa kuumassa öljyssä. Joukkoon sekoitetaan tomaattipyre, jota pyöritellään kattilan pohjalla hetki, jotta siitä haihtuu kaikki ylimääräinen neste ja maku tiivistyy. Seuraavaksi lisätään etikka, joka antaa kivan, pienen pikantin maun muuten todella täyteläiseen keittoon. Kun seos on tasaista, höyrytetyt sienet kaadetaan joukkoon ja sekoitellaan.

Sieni-tomaatti-sipuliseoksen (joka muuten tuoksuu taivaalliselta!) joukkoon kaadetaan kiehuva vesi sekä liemikuutio. Keitto saa kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia.

Kiehunut keitto suurustetaan osanestesuuruksella. Maizena sekoitetaan pieneen tilkkaan kylmää vettä, ja paksu, valkoinen tahna kaadetaan keiton joukkoon koko ajan sekoittaen. Keitto saa poreilla ainakin kolme minuuttia, jotta suuruste kypsyy. Sen jälkeen joukkoon sekoitetaan savuporotuorejuusto, jonka jälkeen keittoa ei ole tarkoitus enää keittää vaan ainoastaan saada juusto sekoittumaan tasaisesti.

Valmiin keiton päälle voi ripotella hieman tuoretta timjamia tai persiljaa, ja lämmittävä ja täyteläinen ihana syksyruoka on valmis.

Minusta sienet ovat sienikeiton paras osa, eikä niiden rakenne tunnu mitenkään epämiellyttävältä, joten jätän pienet sienet kokonaisiksi ja isotkin vain puolitan tai laitan enintään neljäsosaan. Jos sienten tekstuuri ei kuitenkaan ole itseäsi miellyttävä, sienet voi pilkkoa ihan pieneksi tai keiton jopa surauttaa tasaiseksi blenderillä. Minusta nämä sattumat ovat kuitenkin juuri kaikkein parasta!

PS. Sytytin eilen illalla ensimmäiset kynttilät sisälle, koska oli jo niin pimeää. Radiossakin puhuttiin jo ensimmäisen glögilasillisen maistelusta. On siis sydänsyksy. 💝