Metsän antimia ja syksyn viljaa: ruiskuoren alla kätkeytyvä mustikkaherkku

Mustikkakukko on perinneleivonnainen ainakin minun lapsuudenkotini maisemissa, ja muistan sekä äitini että mummoni tehneen sitä. Rukiisen kuoren ja tummansinisen ja makean täytteen yhdistelmä oli jo pienenä herkullinen, ja kun päälle sai vielä paksun viipaleen vaniljajäätelöä, herkku oli täydellinen! 

Nyt en ole vuosiin syönyt mustikkakukkoa ennen kuin tänään, ja se on aivan niin hyvää kuin muistinkin. Eikä ihme, sillä resepti on sama, jolla äitini on leivonnaista tehnyt.

Pohjaa varten tarvitaan vain 4 raaka-ainetta: voita, sokeria, ruisjauhoa ja leivinjauhetta.

Voi ja sokeri reseptin mukaan "hierotaan" yhteen, minkä tulkitsin tarkoittavan sormin nyppimistä ja käsin, noh, hieromista niin, että voista ja sokerista tulee yhtenäinen, vaaleankeltainen massa. Massaan sekoitetaan edelleen käsin ruisjauhot sekä leivinjauhetta, jotta saadaan aikaan kauniin ruskea taikina.

Taikina saa jähmettyä puolisen tuntia jääkaapissa, ja sinä aikana voi varata täytteen ainekset valmiiksi. Mustikoita, sokeria ja perunajauhoa siis. Sen verran tuunasin ohjetta, että lisäsin mustikoihin aavistuksen kuusenkerkkäsiirappia, jonka metsäinen ja maanläheinen maku sopii ihanasti mustikan ja rukiin kanssa. Jos kuusenkerkkää ei ole saapusalla, pelkkä sokeri käy tietenkin.

Jähmettyneestä taikinasta erotetaan noin yksi kolmasosa kukon kantta varten, ja loppu taikina painellaan korkeareunaisen piirakkavuoan tai uunivuoan pohjalle ja reunoille. Päälle kaadetaan mustikat, joihin on sekoitettu siirappi, sokeri sekä nestettä imemään perunajauho.

Loppu taikina kaulitaan kahden leivinpaperin välissä ohueksi, pyöreäksi kanneksi, joka varovasti irrotellaan leivinpaperista ja asetetaan mustikoiden päälle. Reunat nipistetään esimerkiksi haarukkaa apuna käyttäen kiinni, jotta kukko kypsyy meheväksi eikä kiehuva mustikkaliemi pääse karkaamaan paiston aikana.

Kanteen voi pistellä haarukalla muutaman ilmareiän, ja sen jälkeen vuoka menee 200-asteisen uunin alatasolle 50-60 minuutiksi kypsymään kullanruskeaksi ja rukiilta tuoksuvaksi leivonnaiseksi.

Mustikkakukko

Taikina:

250 g voita

1,5 dl sokeria

5 dl ruisjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Täyte:

1 l mustikoita

1 dl sokeria (1,25 jos ei siirappia)

2 rkl kuusenkerkkäsiirappia

2 rkl perunajauhoja.

Hilloituneet mustikat ovat tulikuumia uunista ottamisen jälkeen, eikä täytteen rakenne ole vielä hyytynyt, joten kukko saa rauhassa jäähtyä vuoassaan kuumasta lämpimäksi. Sen jälkeen se on parhaimmillaan, ja kylmäksi ehtinytttä kukkoa lämmittäisin ehdottomasti hieman mikrossa, jotta vaniljakastike tai -jäätelö hieman sulaa leivonnaisen päällä. Ensimmäinen maistiainen täytyy tosin saada aivan ilman lisukkeita, vain rukiilta, mustikalta ja aavistuksen metsäiseltä kuusenkerkältä maistuen.

Mustikkatäyte on makeaa ja täyteläistä, miltei kuin paksua ja kiiltävää mustikkahilloa. Kuori ja reuna on rapeaa, todella viljaisan makuista ja voin ansiosta hieman suolaista - aivan täydellinen yhdistelmä loppukesäiseen päivään, jonka säässä on jo häivähdys syksyn tuntua...

Psst! Jos mustikkasato on jäänyt kehnoksi tai et muuten välitä mustikoista, tätä voi tehdä myös herukoista ja karviaisista.