Joulukalenterin 13. luukku: Lucia-neidin piparkakkureki

Hyvää Lucian päivää! Perinteiden mukaan tänään leivottaisiin tietenkin sahramisia luciapullia, mutta Reseptin ja hellan välys ei ole aina niin perinteinen, joten täällä matkaillaan tänään talven ihmemaassa Lucia-neidin piparkakkureessä.

Rekeä varten tarvitaan pohja, takaseinä sekä kaksi sivuseinää. Piirsin kaavat itse ja laitan ne liitteeksi tämän postauksen kommentteihin, mikäli se vain onnistuu. Paperiarkilta siirsin kaavat leivinpaperille läpi piirtämällä ja sen jälkeen leikkasin ne irti.

Piparkakkutaikinan ohje löytyy joulukalenterin ensimmäisestä luukusta, ja vehnäjauhoa kannattaa laittaa hieman ekstraa, jotta taikinasta tulee riittävän tanakka isoihin pintoihin. Kun piparkakkutaikina on kaulittu, leivinpaperikaavat asetellaan taikinan päälle ja muodot leikataan irti kapeateräisellä veitsellä. Sivuseinän kaava täytyy muistaa kääntää toisen seinän kohdalla peilikuvaksi, jotta kummallekin puolelle rekeä saa ulospäin piparin siistimmän pinnan.

Paloja paistetaan 175 asteessa noin 8 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita ja mattapintaisia. Piparit saavat jäähtyä paikoillaan pellillä, koska ne kovettuvat yhä jäähtyessään.

Kun piparit ovat täysin jäähtyneet, palat kuorrutetaan ja koristellaan. Minä käytin koristeluun pikeeriä, josta värjäsin osan.

Pikeeri (noin 2 isoon rakennelmaan)

2 kpl (~ 60 g) kananmunan valkuaista

1,5 dl tomusokeria.

Valkuaiset ja sokeri mitataan kulhoon ja seosta vatkataan sähkövatkaimella muutama minuutti. Tällä ohjeella tulee melko löysää pikeeriä, jolla on helppo kuorruttaa isoja pinta-aloja. Mikäli haluat tehdä erilaisia kiekuroita ja ohuita ja pieniä yksityiskohtia, tomusokeria kannattaa lisätä vielä 1-2 ruokalusikallista. Kun pikeeri on sopivan paksuista, otin sitä muutamaan eri kulhoon ja värjäsin yhden osan sinisellä pastavärillä ja toisen punaisella (reessä ei ole punaista, mutta tein samalla muitakin koristeluja). Pikeeriä on helpoin ja siistein levittää pursotinpussissa, jonka kärjessä on pieni tylla tai vain kärkeen leikattu reikä.

Reen toinen sivu on valkoinen, johon on kuivumisen jälkeen lisätty vaaleansininen "kaide" sekä muutamia hopeahelmiä.

Toinen puoli on vaaleansininen ja kehystetty valkoisella reunuksella, jonka päälle on märkänä ripoteltu hopeisia ja valkoisia pikkuhelmiä.

Isot pinnat saavat kuivua useamman tunnin tai mielellään yön yli ennen kuin palat kasataan yhteen. Minä käytin liimaamiseen nyt ensimmäistä kertaa Dr. Oetkerin elintarvikeliimaa, ja minusta se oli todella vaikeakäyttöistä (miten sen kuuluu tulla tuubista ulos?!?) mutta hyvin pitävää ja nopeasti kuivuvaa. Ainakin lopputulos on siistimpi kuin sulatetulla sokerilla liimaaminen, jossa minulla sokerikehriä on aina koko keittiö täynnä.

Lucia-neidillä on kyydissään kanelitoffeita, ja reki saa nyt koristaa keittiötämme jouluun saakka. Saa nähdä, pysyvätkö toffeet kyydissä niin kauan...