Gluteenittomat wilhelmiinat kahdella tapaa

Paahtuneen voiset ja siirappiset wilhelmiinapikkuleivät ovat yksiä lempileivonnaisistani. Wilhelmiinat onnistuvat mainiosti myös gluteenittomina, ja erilaisissa jauhoissa ja hiutaleissa pyörittelemällä pikkuleipiin saa hieman variaatiota.

Gluteenittomat wilhelmiinat (n. 60 kpl)

200 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sirosokeria

3 rkl tummaa siirappia

1 kananmunan keltuainen

2,5(-3, jos taikina tuntuu löysältä) dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1,5 dl perunajauhoja

1 dl mantelijauhoa

1 rkl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta.

Huoneenlämpöinen voi, sirosokeri ja siirappi vatkataan sähkövatkaimella vaaleanruskeaksi vaahdoksi. Vaahtoon vatkataan keltuainen ja lopuksi muutamassa erässä keskenään sekoitetut jauhot.

Minä en yleensä käytä tavallisten wilhelmiinojen taikinaa jääkaapissa lainkaan, mutta epäilin, että gluteeniton taikina saattaisi olla hieman hauraampaa, ja siksi annoin sen jähmettyä jääkaapissa puoli tuntia. En tiedä, olisiko ollut tarvetta, sillä taikina leipoutui neljäksi pötköksi vähintään yhtä kiltisti kuin tavallinen taikina.

Taikina jaetaan siis neljään osaan, ja jokainen osa pyöritellään uunipellin levyiseksi tangoksi. Apuna kannattaa käyttää jauhoja, ja juuri jauhojen valinnalla voi antaa pikkuleiville hieman lisämakua. Toinen pellillinen on tehty neutraaleja maissijauhoja käyttäen.

Ja toisessa on kookoshiutaleita makua ja hieman rouheutta antamaan.

Myös esimerkiksi manteli jauhona tai rouheena sopisi hyvin, ja lakritsijauheella pikkuleipiin saa kivan säväyksen salmiakin makua!

Tankoja paistetaan 200-asteisessa uunissa (175 kiertoilmalla) noin 10-12 minuuttia tai kunnes tangot ovat levinneet litteiksi pikkuleipälevyiksi. Kypsän wilhelmiinan väri on melko tummanruskea, mikä johtuu sekä tummasta siirapista että uunissa paahtuvasta voista. Uunista otettu wilhelmiina leikataan heti vinoneliöiksi, sillä jäähtyessään pikkuleivät rapeutuvat eikä niitä enää pysty veitsellä leikkaamaan. Leikkaamisen jälkeen pikkuleivät saavat rauhassa jäähtyä pellillä ihan kylmäksi asti, minkä jälkeen ne on helppo nostella säilytysrasiaan tai kahvipöytään.

Kookosversiot ovat mukavan rouheisen näköisiä, ja kookoksen näkee pinnalla selvästi.

Hienompijakoinen maissijauho puolestaan tekee pinnasta sileämmän ja enemmän "perinteisen" wilhelmiinan näköisen.

Lämpimänä en juurikaan erota kookoksen makua, mutta jäähtyneenä se tuntuu aivan selvästi ja sopii todella hyvin pikkuleipään! Nämä ovat kyllä juuri sellaisia herkkupaloja, että käsi hakeutuu ottamaan rasiasta aina vain seuraavan ja seuraavan...